Uramuutoksessa, kuten muutoksessa aina, on kyse astumisesta johonkin uuteen. Uutta kohti mentäessä emme voi täysin tietää mitä muutos tuo tullessaan. Meillä on odotuksia ja tavoitteita sekä mielikuvia siitä miten asiat menevät, mutta emme lopulta voi olla varmoja tai hallita sitä mitä tulee tapahtumaan.
Siksi muutos on aina jännittävä ja joskus pelottavakin askel kohti tuntematonta.
Moni sinnittelee tutussa ja turvallisessa työssä vuodesta toiseen, vaikka kokee kaipaavansa jotain muuta. On helpompaa tehdä työkseen sitä, mitä on aina tehnyt ja sellaista jonka osaa.
Usein tyydymme työhön, jossa voimme huonosti, koska joko emme tiedä mitä muuta voisimme tehdä tai emme vain uskalla tehdä muutosta, jonka hyvinvointimme vaatisi.
On totta, että muutoksen tekeminen on aina riski, jota emme voi hallita. Toisaalta, muutos on aina myös mahdollisuus – kuten sanotaan. Se on mahdollisuus johonkin parempaan ja hyvinvointiamme tukevaan.
Kumpaan sinä keskityt, mahdollisuuteen vai uhkaan?
Matka uudelle uralle
Löytääkseen itselle merkityksellisen ja iloa tuottavan uran, on usein kuljettava epämukavien ja ikävienkin tunteiden ja vaiheiden läpi. Kyse on muutoksesta ja muutos sisältää aina tilanteen, jossa et tiedä mitä siirtymän toisella puolella on.
Me harvoin ehdoin tahdoin laitamme itseämme tilanteeseen, jossa on epävarmuutta ja pelkoakin. Mieluummin pysymme turvallisessa ja ennakoitavassa tilanteessa, vaikka se ei toisikaan meille onnea ja iloa. Yleensä ikävät ja epämukavat tilanteet tulevat meille ns. ulkopuolelta ja ikään kuin joudumme niihin vain, kun on pakko.
Jos muistelet elämääsi taaksepäin, niin löydätkö sieltä jonkin tilanteen, jossa koit olosi epävarmaksi, epätietoiseksi ja pelokkaaksi? Tilanne, jossa et ollut omasta vapaasta tahdostasi, vaan olosuhteiden pakosta. Tilanne, joka tuntui siinä hetkessä epämiellyttävälle ja jota et kokenut hallitsevasi, vaan asiat vain tapahtuivat.
Kun mietit elämääsi siitä eteenpäin, miten tuo tilanne lopulta meni? Miten se ratkesi ja mitä siitä seurasi?
Voitko todeta, että kaikki meni lopulta hyvin tai ainakin niin, miten sen kuuluikin mennä? Pystytkö jopa näkemään, että tilanne opetti sinulle jotain ja et olisi tänä päivänä se, kuka olet, ilman tuota tapahtumaa?
Edellä mainittuja tuntemuksia voi verrata työpaikan vaihtoon. Lähtiessäsi uuteen työhön jätät taaksesi vanhan, tutun ja turvallisen ja etenet kohti uutta ja tuntematonta.
Ihminen kaipaa luonnostaan rauhaa ja levollisuutta ja välttelee isoja muutoksia, mikä on inhimillistä. Muutokset horjuttavat sitä tasapainoa, jossa haluaisimme pysyä.
Onko kuitenkin niin, että jos kaipaa todellista muutosta, niin se voi tapahtua vain epävarmuuden ja epätietoisuuden, riskinoton ja pelottavienkin hetkien kautta?
Onko minkään muutoksen mahdollista tapahtua täysin rauhan, varmuuden ja tasapainon tilassa? Vai pitäisikö meidän vain uskoa ja luottaa siihen, että sen kaiken epävarmuuden ja pelon tuolla puolen on jotain vielä hienompaa ja löydämme sen vain, jos uskaltaudumme kulkemaan polun läpi?
Uskon, että saavuttaaksemme jotain uutta, kuten hyvinvointia tuovan työn, on meidän ensin luovuttava jostain.
Onko mahdollista luopua turvallisuuden tunteesta ja lähteä kohti tuntematonta, joka voi tuoda tullessaan sen kaipaamasi iloa, merkityksellisyyttä ja hyvinvointia lisäävän työn?
Muutoksen edessä voi myös punnita vaihtoehtoja:
- Miltä tulevaisuuteni näyttää, jos en tee mitään muutosta ja jatkan nykyisessä työssä?
- Mitä pelkään, että tapahtuu, jos teen muutoksen?
- Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos teen muutoksen ja lähden kohti uutta?
- Mikä on parasta mitä voi tapahtua, jos teen muutoksen ja lähden kohti uutta?
